Mutta palataanpa ajassa taaksepäin viime vuoden heinäkuuhun. Päätin viimein toteuttaa pidemmän aikaa mielessä itäneen unelman vähän erilaisesta risteilystä, norjalaisen Color Linen M/S Color Fantasyllä (joka on muuten suomalaistelakan luomus) Oslosta Saksan Kieliin ja takaisin.
6.6.2014 - Lähtöpäivä ja saapuminen Gardemoeniin
Norwegianin lento Osloon lähti iltakymmenen maissa sunnuntaina 6.7.2014 ja koska vielä tuolloin asuin Helsinki-Vantaan lentoaseman lähettyvillä, koko päivän saattoi ottaa rennosti ja viimeistellä laukkujen pakkaaminen kaikessa rauhassa. Iltalento on todellakin paljon armeliaampi tapa matkustaa aamulentoihin verrattuna, vaikka se asettaakin omia haasteita majoituksen suhteen kohdepäässä.
Hyvissä ajoin oli aika siirtyä bussilla lentokentälle, jossa ei ilta-aikaan juuri jonoja ole joten lähtöselvitys sujui joutuisasti.
Helsinki-Vantaa
Lähtöselvityksestä matka kulki lähtöportille, jonka näytössä jo luki lennon tiedot. Elämäni ensimmäinen visiitti Osloon ja tietysti Kielin -risteilylle olisi kohta totta. Aiemmat visiittini Norjaan rajoittuivat yhteen pikaiseen visiittiin Skibotniin ysiluokan leirikouluviikolla syksyllä 1998.
Lentoa odotellessa portilla 19.
Lento lähti ajallaan ja sujui mukavasti. Kerta toisensa jälkeen en voi kuin kehua Norwegianin hinta-laatusuhdetta - palvelu on ystävällistä, koneet uusia ja mukavia. Ilmainen wifi tuo ajanvietettä pidemmilläkin lennoilla.
Sää lennon aikana oli selkeä Ruotsin länsiosiin asti, sen jälkeen ei näkynytkään kuin valkoista. Kun laskeutumisen aika koitti n. 1h 30 min lennon jälkeen, paljastui että pilvipeite oli paksumpi kuin oletin. Kone joutui kiertelemään melkoisen spiraalin päästäkseen kerrosten läpi. Maisemia pääsi ihailemaan vain hetken ennen laskeutumista Gardemoeniin.
Tunnin aikaeron vuoksi kello ei ollut vielä yhtätoistakaan, mutta sen verran myöhä kuitenkin ettei ruuhkaa hirveämmin Gardemoenissakaan ollut. Lennon laukkuja joutui jonkun aikaa odottamaan, mutta sitten tuttu - hyvin erottuva - laukku olikin pian hallussani.
Gardemoenin matkatavara-aula.
Koska kyseessä oli myöhäinen iltalento, ei ollut järkevää lähteä enää kohti Osloa jonne junamatka kestää noin 20-25 minuuttia. Olinkin varannut yöpymisen lentoaseman läheltä, eräällä kenttäalueen hotellialueista sijaitsevasta Airport Motell Gardemoenista. Paikan päälle pääsi sukkulabussilla, jonka toiseksi viimeiseen vuoroon ehti hyvin vaikka ensin tuli poikettua lentoaseman Narvesenilla, joka vastaa meidän R-Kioski -ketjua (joka on nykyään saman konsernin, norjalaisen Reitan Groupin omistuksessa).
Itse motelli toimii kolmessa entisessä sotilastukikohdan kasarmirakennuksessa (Gardemoen toimi sotilaskenttänä ennen kansainvälisen lentoaseman siirtoa sinne Fornebusta asteittain 1990-luvun lopussa). Vastaanotto sekä ruokasali sijaitsevat niistä keskimmäisessä.
Airport Motell Gardemoen 7.7.2014.
Itse huone oli päälle päin viihtyisä: 2 vuodetta, työpöytä, taulu-tv, jääkaappi sekä kylpyhuone. Saapumisiltana sää oli hiostavan kostea ja pian kävi selväksi, että motellissa oli vain ilmanvaihto - ei ilmastointia. Lisäksi reissussa hikeentynyttä matkaajaa odotti kylpyhuoneessa fakta, että kallistukset oli tehty jonnekkin sinne päin: sen sijaan, että vesi olisi valunut lattiakaivoon - se alkoikin virrata kylppärin oven suuntaan. Onneksi varusteisiin kuului myös lasta - tosin ikkunanpesuun tarkoitettu käsiversio. Suihkun jälkeen saikin melkein uuden hien pintaan lastatessa vesiä kyykyssä kohti lattiakaivoa.
Puuttuvasta ilmastoinnista johtuen yöllä oli pakko nukkua ikkuna auki, siis se jonka ylipäätään sai edes raolleen. Sen myötä taas sai mukavan annoksen lentokentän äänimaailmaa - onneksi siihen on ehtinyt tottua kun on asunut liki koko elämän lentoaseman tai laskeutumisreittien lähistöllä. Noin 4-5 tuntia sitä ehti jonkinlaista unta vedellä.
7.6.2014 - Oikukas Oslon sää / Vihdoin Color Linen terminaalilla
Aamulla oli tarkoitus lähteä mahdollisimman aikaisin junalla kohti Oslon keskustaa, jotta perillä jäisi aikaa myös kierrellä kaupungilla ennen Color Linen terminaalille siirtymistä. Hotellilla olisi ollut lisämaksusta aamupala, mutta sen sijaan tuli vedettyä aamukahvit Gardemoenin terminaalilla ennen junan lähtöä.
Gardemoenin lennonjohtotorni 7.7.2014.
Gardemoenin terminaalirakennus, kuvaushetkellä laajennustyöt olivat käynnissä.
Gardemoenista on kaksi eri junavaihtoehtoa keskustaan: joko NSB:n (Norjan VR) operoima taajamajuna tai hinnakkaampi "expressjuna" Flytoget. Käytännössä minkäänlaista eroa noiden matka-ajoissa ei ole - kumpikin pysähtyy samalla väliasemalla (Lillestrøm) ja molemmilla kestää juurikin se 20-25 minuuttia keskusasemalle. Ainoa ero on palvelutaso, Flytogetin junat muistuttavat hieman Pendolinoa - NSB:n junat taas ovat juurikin taajamajunia, joskin moderneja ja mukavia. Oma valinta osui jo budjettisyistä 90 kruunun taajamajunaan.
Flytoget-juna Gardemoenin asemalla 7.7.2014.
NSB:n taajamajuna Gardemoenin asemalla 7.7.2014.
Junamatkan jälkeen saattoi todeta jälleen yhden kaupungin olevan valloitettu, täällä ollaan Oslo!!! Keskusaseman ns. "uusi puoli" on rakennettu 1970-luvulla ja se on avara, selkeä sekä toimiva. Vanha asemarakennus oli vierailun aikana remontissa - entisestä Oslon itäisestä päärautatieasemasta oltiin remontoimassa uutta ravintola- ja ostosmaailmaa, Østbanehallenia. Oslossahan oli 1970-luvulle saakka kaksi päärautatieasemaa, itäinen ja läntinen - kunnes rautatietunneli keskustan ali louhittiin. Itäisestä asemasta tuli uusi keskusasema moderneine rakennuksineen (onneksi myös vanha säästettiin), läntinen puolestaan menetti raideyhteyden ja sen asemarakennuksesta tehtiin Nobelin rauhankeskus ja -museo.
Oslon keskusrautatieaseman laiturialue 7.7.2014.
Taajamajuna jatkoi matkaa kohti Åkerhusia.
Oslon keskusasema 7.7.2014.
Keskusaseman päädystä aukeaa maisemaikkuna Oslonvuonolle. Satamassa DFDS Seawaysin Oslo-Kööpenhamina -lautta M/S Crown Seaways, Viking Linen M/S Gabriellan sisaralus.
Saapumisen jälkeen oli aika lähteä luomaan ensisilmäystä Oslon keskustaan - koska aikaa oli vain pari tuntia, päätin kuskata laukun mukana ja säästää lokeromaksun tältä päivältä. Uloskäynti asemalta vie suoraan kaupungin ytimeen, Jernbanetorgetille - sekä toiselta sivulta suoraan Oslonvuonon rantaan. Ympärillä kohoaa kaikki keskustan tavaratalot sekä hotelleja ja toimistoja. Jernbanetorgetilta alkaa myös Oslon paraatikatu Karl Johans Gate, joka kulkee suoraa linjaa vanhan aseman sekä kuninkaanlinnan välillä. Katu on pääosin rauhoitettu kävelykaduksi. Siitä lisää myöhemmin paluupäivän yhteydessä.
Oslon sää osoittautui hyvin oikukkaaksi. Pääasiassa se oli yhtä tasaisen harmaa kuin edellisenä iltanakin. Siitä huolimatta sain napattua muutamia kuvia Oslonvuonon rannalta.
Oslon keskusasema Oslonvuonon puolelta, vasemmalla vanhaa itäistä asemaa.
Vanha itäinen päärautatieasema Østbanehallen, kuvaushetkellä remontissa.
Rantabulevardia DFDS:n / Stena Linen terminaalin suuntaan.
Norjan kansallisooppera ja -balettitalo, "Operahuset" Oslonvuonon rannalla Bjørvikan alueella.
M/S Crown Seaways Oslon satamassa 7.7.2014. Alus on uusin neljästä Ex-Jugoslavian / Kroatian Splitissä rakennetusta sisaresta. Muut kolme ovat Viking Linen M/S Gabriella, M/S Amorella sekä nykyisin Tallinkin laivastoon kuuluva M/S Isabelle (entinen Viking Linen Isabella).
Kuvaustuokion jälkeen oli aika lähteä metsästämään joukkoliikenneyhteyttä Color Linen terminaalille. Siinä missä DFDS:n ja Stena Linen käyttämä terminaali sijaitsee aivan Oslon ytimessä, on Color Linen terminaali aivan keskusta-alueen reunamilla Hjørtnesissa Skillebekin kaupunginosan kupeessa. Olin selvittänyt kuitenkin raitiotielinja 13:n kulkevan aivan sen lähistöltä. Siispä pysäkkiä metsästämään. Tässä vaiheessa Oslon parhaimmillaan hyvin nopeasti vaihtuva säätila alkoi näyttää luonnettaan. Ennen lipunostovisiittiä Ruterin palvelupisteessä Jernbanetorgetin reunalla näytti hetken, kuin pilvipeite olisi jopa repeilemään päin.
Oslon keskustaa aseman sisäänkäynniltä kuvattuna.
Jernbanetorget. Oikealla näkyy Ruterin palvelupiste.
Oslon keskusasema Jernbanetorgetin suunnasta kuvattuna.
Vain pienen hetken kestäneen lippuoston jälkeen olikin Jernbanetorgetilla vastassa rankkasade - vettä tosiaan tuli kuin saavista kaatamalla. Kun loppua ei näkynyt, oli vain pakko lähteä etsimään oikeaa pysäkkiä sateen keskelle. Tiesin linjan 13 kulkevan poikkeusreittiä rannan alueen raidetöiden vuoksi, mutta en ollut varma mitä pysäkkejä muutos koski. Siispä ensin tie vei alun alkaenkin väärälle pysäkille, sitten oikealle joka ei kuitenkaan ollut töiden vuoksi käytössä. Ja sade jatkui…
Hyvin märkä Oslon keskusta.
Lopulta oikea tilapäispysäkki "Kirkeristen" löytyi parin kulman takaa - ja sadekin alkoi hellittää. Jos siitä nyt mitään iloa enää oli… Pian 13:n raitiovaunu kurvasikin pysäkille ja ajattelin vastoinkäymisten olevan ohi. Väärin!
Linja 13:n raitiovaunu saapuu Kirkeristenin pysäkille.
Kävi nimittäin pian selväksi, ettei raidetyöt rajoittuneet vain ranta-alueelle. Remontissa oli myös keskeinen Sollin pysäkki noin puolimatkassa keskustan ja Skillebekin välillä. Sen vuoksi linja 13 olikin kesän ajaksi jaettu kahtia ja ohjattu kulkemaan luoteisen vaihtoaseman - Majorstuenin - kautta. Havahduin vaunun kääntyessä yhtäkkiä pienelle sivukadulle, jota en ollut reittiä (sitä oikeaa) tutkiessa nähnyt. Ensimmäinen pysäkki meni hämmästyksen vuoksi ohi, mutta seuraavalla oli pakko hypätä nopeasti ulos. Onneksi matkaa väärään suuntaan ei ollut ehtinyt kertyä vielä paljon, tarpeeksi kuitenkin. Kello alkoi jo lähestyä puolta yhtä ja arvioitu laivaanpääsy olisi klo 13 maissa - laiva lähtisi klo 14.
Voin kertoa, ettei pyörillä kulkevan laukun vetäminen kiireessä pitkin Oslon kävelyteitä ole kovin mukava kokemus - ne ovat paikoin todella hurjassa kunnossa. Vesikourujen ohella haasteita tuovat mm. pintaan nousevat puunjuuret. Onneksi alkuperäinen määränpää - Skillebekin pysäkki - näkyi pian ja siitä olikin enää lyhyt matka terminaalille. Uupumus vaihtui iloksi, kun lopulta kävelysillalle päästyä näkyi se kauan odotettu M/S Color Fantasy.
M/S Color Fantasy Oslon satamassa, Hjortneskaian laiturissa.
Vielä oli kuitenkin yksi este raivattavana ennen terminaalia. Color Linen terminaali kun on - suoraan sanottuna - idioottimaisesti suunniteltu jalan julkisilta saapuville. Matkustajaterminaali sijaitsee rakennuksen ylätasolla rahti- ym. toimintojen yläpuolella. Jalan sinne pääsee vain kahta reittiä: kiertämällä (raitiovaunupysäkiltä katsottuna) ajorampin kautta autoliikenteen seassa tai sitten metallisia portaita pitkin - hissiä ei ole. Kanna siinä sitten laukkua ylös yksi porrastaso kerrallaan. Jo valmiiksi uupuneena tämä oli todellakin se kuuluisa viimeinen rypistys, joka meni jo lähinnä veren maku suussa.
Terminaalissa hiki valui virtanaan, mutta ehdin kuin ehdinkin lähtöselvitykseen. Sen jälkeen oli aika siirtyä porttien kautta odotustilaan - joka oli lähes tupaten täynnä. Tunsin dödön pettävän - onneksi se löytyi repusta. Suurista ikkunoista ei enää näkynyt muuta kuin vesiputous - rankkasade oli alkanut jälleen. Toivoin sen loppuvan ennen lähtöä, jotta saisin kuvattua kauan odotetun risteilyn alun.
Seuraavassa osassa: "Kaikki laivaan", "Lähdön aika" sekä "Kohti Kieliä".
